Taloyhtiön putkiremontti – jotta arkesi olisi hieman helvetillisempää

Viimeaikainen putkiremonttikysymysten kimpussa painiminen ja asuntoesittelyissä juoksentelu on saanut melko kokonaisvaltaisen otteen arjestani. Olen havainnut tämän esimerkiksi siitä, että kannan nykyään käsilaukussani vakiovarusteena mittanauhaa yllättävien asuntoesittelyjen varalta ja soittelen perheenjäsenilleni ja ystävilleni omituisiin vuorokaudenaikoihin, koska haluan keskustella luottamuksellisesti pesukoneliitännöistä.

Se, joka ei ole käynyt kahdessakymmenessä asuntoesittelyssä syksyn mittaan, ei tiedä, mistä jää paitsi. Asuntoesittelyissä vallitsee aivan oma tunnelmansa: siinä, kun parikymmentä ihmistä seisoo hiljaa kerrostalon edustalla ja odottaa kiinteistönvälittäjää kyräillen toisiaan epäluuloisesti tai tuijottaen apaattisesti tyhjyyteen. Jos taustalle saisi vielä jonkun soittamaan huuliharpulla melankolista sävelmää, hetki olisi täydellinen.

Oma lukunsa ovat sellaiset yksityisnäytöt, joissa vuokraisäntä itse on paikalla asuntoa esittelemässä. Suosikkini näistä on edelleen esittely, jossa Teuvo Lomanilta näyttävä vuokraisäntä ei ollut aivan tilanteen tasalla vaan oli itsekin aidosti utelias ja kiinnostunut näkemään, minne kaikki talon ovet johtavat, ja huudahteli teatraalisesti: ”Herrajumala, onko meillä täällä varastokin?!!” Onhan toki tasapuolista ja luottamusta herättävää, kun sekä kohteen omistaja että potentiaalinen vuokralainen ovat yhtä kujalla siitä, mitä oikein ollaan vuokraamassa.

Kaiken tämän jälkeen tilanne on se, että asun yhä siellä missä ennenkin ja katson kylmän viileästi ikkunasta, kuinka putkiremonttimiehet kaivavat talon ympärille jonkinlaista eeppistä vallihautaa.

Remonttimiesten työaika alkaa aamuisin seitsemältä, ja onkin tullut harvinaisen selväksi, että täsmälleen kello 7.00 heidän on saatava porata jotain – vaikka sitten porattaisiinkin vain kymmenen minuuttia eikä sen jälkeen tehtäisi tuntiin yhtään mitään (kuten usein vaikuttaa olevan asian laita). Olen pohtinut, onko tämä jonkinlainen rituaalinen remonttimiesten aamunavaus – että tasan seitsemältä hiljennytään yhdessä hartaina poraamaan seinää. Olen myös miettinyt, voiko seinää poratessakin päästä jonkinlaiseen flow-tilaan, jossa koko muu maailma menettää merkityksensä ja on vain seinä ja pora ja maailmanloppua muistuttava ääni näiden kahden objektin välissä.

Olen käsitellyt remontin minussa herättämiä tunteita kuuntelemalla runsaasti Rammsteinia ja yrittänyt asuntonäytöissä juoksemisen sijaan keskittyä enemmän muihin elämänaloihin, kuten töihin. Urani onkin selkeän nousujohteinen: viime viikolla sain muun muassa luottamustehtävän hakea muovitaskuja kaupasta. Lisäksi soitin työpaikan IT-tukeen pyytääkseni apua, koska olin onnistunut kääntämään tietokoneeni näytön ylösalaisin. Ja tänä aamuna havaitsin jälleen kerran, miten asuntojen kriittinen arvioiminen on iskostunut alitajuntaani – jopa työpaikan vessassa huomasin etsiväni automaattisesti katseellani seinästä pesukoneliitäntää.